Tosi elämä, real life

Kotiuduin eilen YÖLLÄ puoli 12 Kuopiosta viettämästä ihan mahtavaa viikonloppua. Siellä järjestettiin siis nuva ry:n aktiivipäivät abc johon lähdin mukaan. Viikonloppu oli yhtä mahtavuutta ja ihmiset olivat mitä mahtavimpia. Melko koomista kyllä, sillä liekö pitkän junamatkan vai minkä syytä, että päästyämme Kuopioon olimme lähestulkoon valmiita lähtemään kotiin, mutta sunnuntaina emme olisi halunneet lähteä minnekkään. Ihan valtava kiitos kaikille mukana olleille. Tällaisia viikonloppuja ei ole montaa.

Tapajtuman aikana sain luotua uusia kontakteja, toiset vähän syvempiä kuin toiset ja löysin myös oman porukkani johon pääsin sisälle. Mahtavia ihmisiä yhtä kaikki. Toivottavasti nähdään mahdollisimman pian uudestaan ainakin joidenkin kanssa ja jos ei muuta niin pidetään yhteyksiä. Itseäni harmittaa ihan valtavasti kun olen meidän porilaisten nuorisovaltuutettujen järjestämän Nuori Areena (yhteistyössä Suomi Areenan kanssa) aikana ulkomailla enkä nää näitä ihmisiä silloinkaan :(. Mutta täytyy katsoa miten olen kotona tuolloin 20 päivä, jos vaikka ehtisin illaksi Poriin asti niin näkisin nämä ihmiset silloin. Mutta nyt täytyy vain toivoa että tulee muitakin tapaamis mahdollisuuksia. Todella gaikeissa fiiliksissä lähdettiin eilen kotiin.

Viimeviikko ja sitä edeltänyt viikonloppu oli surullinen myös siinä mielessä, että yksi hevonen on siirtynyt vehreämmille laitumille 25.3. Lepää rauhassa, rakas Tähti-Eemeli sinua tulee ikävä, enkä unohda sinua ihan heti. Tämä hevonen on siis ensimmäinen jolla olen kilpaillut esteillä tai ylipäätään kilpaillut, myös ensimmäinen jonka kanssa olen kilpailut voittanut tai päässyt edes sijoille. En ihan varma ole onko peräti ensimmäinen jolla olen hypännyt, en ole ihan varma oliko kyseessä tämä vai eräs toinen hevonen… Mutta kuoleman takana oli paha hiekkaähky jonka kanssa taisteli lähes vuorokauden, kunnes todttiin että ei voida enempää tehdä. Toinen asia sitten on taas se, että ensimmäisessä viestissä esitelty poni Pokemon on nyt muuttanut pois tallilta. Ruuna asustelee siis tästedes Kullaalla, edelleen tallimme omistajan nimissä mutta ei enää ratsastuskoululla. Oivoi tätä harmistuksen määrää viime aikoina… Sitä en tiedä onko Minni jo lähtenyt ja jos ei ole niin milloin lähtee, enkä tiedä myöskään sitä milloin näiden tilalle on tulossa uusia hevosia.

Mutta fiilikset silti ihan ok, vaikkakin vähän haikeat. Täytyy toivoa että viimeinen oikea rakkaani ei lähde minnekkään. Vaika tietysti kaikki nuo hevoset ovat minulle rakkaita ja nykyisestä hoitohevosestani muodostuu varmasti vielä rakkaampi kuin mitä se nyt on..

xoxo

Avainsanat: elämä, good moments, hevoset, kaverit, matkailu, minä, nuorisovaltuusto aka nuva, nuva ry, tapahtumat, ulkomaat

Sain viikonloppuna selville että mikä istunnassani oikein mättää. Nyt puhutaan siis ratsastuksesta ja voin vimein todeta että kyllä, tästä istuntakurssista (jota on llut nyt vasta kaksi kertaa…) on todella jotakin hyötyä. Sain siis selville, että jalakni ovat useimmiten ihan hyvin mutta keski ja yläkropassa on ryhdin säilyttämisongelmia. Itse kutsun tätä ns. “perunasäkki-ilmiöksi”. Eli vaikka en nyt ihan totaalisesti ainakaan kokoajan siellä hevosen selässä röhnötä, niin usein kuitenkin kylkien, hartioiden ja selän lihaksisto “antaa periksi” ja ryhti lysähtää. Olen huomannut silti että seistessä ja muutenkin istuessa ryhti ei aina ole ihan parhaasta päästä, ainakana loppuvaiheessa oppituntia. Tämän takia päätin nyt pistää ryhtiä ylläpitävät lihakset kuntokouluun. Alan oikeasti kiinnittää enemmän huomiota ylävartalon ryhtiin, yritän kävellä ja istua ryhdikkäästi ja nyt jatkossa pyrin hevosen selässäkin kiinnittämään enemmän huomiota siihen että ryhti pysyy yllä.

xoxo

Avainsanat: elämä, hevoset, minä, ratsastuksen kehittäminen, ratsastus

Meillä oli keskviikkona koulussa talviliikuntapäivä ja perinteisesti meiltä lähtee yleensä parin bussilastillisen verran porukkaa laskettelemaan. Edellisinä vuosina on suunnattu Himokselle, mutta koska viime vuonna siellä oli jotakin hämminkiä (kuten ilmeisesti muutamalla muullakin koululla) päätettiinkin tänä vuonna lähteä sitten Sappeelle.

Hauskaa oli ja täytyy sanoa että pitää houkutella vanhemmatkin rinteeseen jotta pääsen jatkossakin joskus laskettelmaan… Tai sitten täytyy vaan yrittää ängetä kavereiden mukaan… No joka tapauksessa oli kivaa (ja sen huomaa jälkimainingeissa (jalkojen lihakset ihan jumissa ja järkyttävät rakot)… ja juttu oli kyllä niin väsynyttä niin meno kuin tulomatkallakin että huhhuh. Mutta mikäs siinä, väsyneenä ne parhaimmat jutut kumpuavat jostakin mielen sopukoista :D.

Nyt olen kuitenkin tänään huomannut että yritän vältellä työskentelyä… Nytkin olisi ehkä fiksumpaa olla tekemässä portfoliota tai lukemassa fysiikan tai biologian kokeeseen (joista molemmista olisi parempi saada vähintään 9½ varsinkin jälkimmäisestä mielellään parempikin) kuin istua koneella facebookissa, lukemassa sähköpostia, kokoamassa uutta soittolistaa, kirjoittamassa uutta merkintää jokaiseen kolmeen blogiin, surffailemassa ihan joutavia… Mutta juu. Tämän merkinnän jälkeen nappaan taas itseäni niskasta kiinni ja haen portfolio tarvikkeet ja alan työstää sitä…

Tälläaista taas tälläkertaa. Katsotaan koska ehditään taas kirjoitella kuulumisia.

xoxo

Avainsanat: blogit, elämä, good moments, kaverit, kokeet, koulu, matkailu, minä, tapahtumat

JESS! Nyt on suoritettu haku toisenasteen koulutuksiin, eli tarkoittaa minun kohdallani lukioita.

Omalla kohdallani järjestys oli:
1. Porin suomalaisen yhteislyseon luokio
2. Porin lyseon luokio
3. Ulvilan lukio

Uskon pääseväni mihin tahansa lukioon kotiseudullani vain haluan. Ainakin tämän hetkisillä arvosanoillani. Sen takia olen vähän tässä muutaman päivän aikana miettinyt että valitsinkohan sittenkään oikein. Olen nimittäin enemmän alkanut miettiä että olisikio lyseo pitänyt sittenkin pistää ykköseksi ja psyl vasta kakkoseksi. Lyseossa on kuitenkin se “bisneslinja” (nimi jolla sitä tituleeraan koska en koskaan muista mikä se virallinen nimike on) ja se ehkä kiinnostaisi. Mutta katsoo nyt miten käy. Olen valmis kaikkeen ja uskon kykeneväni mihin vain jos riittävästi haluan.

Näillä eväillä nyt jatkoon. Tänään oli englannin koe ja jäi siitä aika epävarmat fiilikset. Jos sieltä tulee kovin heikko numero nykyiseen tasoon verraten, niin se on aika paha, sillä se tarkoittaa että joudun tekemään kaksin verroin töitä seuraavaan kokeeseen ja kaksin verroin töitä jossakin muussa aineessa jotta keskiarvo pysyy.

xoxo

Avainsanat: ammatin valinta, elämä, kokeet, koulu, minä, todistus, tulevaisuus, valinnat

Nyt olisi sitten aika paljon menoa taas vähäksi ajaksi. Säännöllisten menojen, eli koulun, viikottaisen ratsastustunnin, hevoskerhon pidon, hoitopäivän ja kerran kuussa ja parin viikon välein järjestettävien nuvan kokousten ja työryhmien lisäksi olisi viikkoihin seuraavaksi mahdutettava suunnilleen parin kuukauden ajaksi istuntakurssin tunnit lauantaisin, kuun vaihteesa nuva ry:n järjestämä ABC aktiivipäivät, joka on siis perjantaila snnuntaille kestävä tapahtuma ja kokeisiin lukua, sekä portfolion tekoa. Aika paljon siis kaikkea, vaikka enemmänkin voisi mahtua. Syksyllä onkin tarkoitus aloittaa paritanssi, jos vain hevosen hoitaminen ja lukujärjestykset antavat sen verran periksi, sattuu nittäin samalle päivälle… Lisäksi teatterin aloittaminen harrastuksena on ollut suunnitelmissa.

Mutta eiköhän tämä tästä taas kohta rauhoitu, tai ainakaan se ei kohta enää tunnu niin paljolta. Mutta ainakin tulee olemaan hauskaa.

xoxo

Avainsanat: elämä, good moments, hevoset, kaverit, kokeet, kokoukset, koulu, minä, nuorisovaltuusto aka nuva, ratsastus, tanssi, tapahtumat, teatteri

Täytyy sanoa, että koripallo on oikeasti todella kiva laji, sitten kun voi “kunnolla” pelata. Eli tehdä muutakin kuin seisoa ja kävellä edestakaisin kun muut tuntuvat pelaavan. Nykyisin se nimittäin on enemmän toiminnallista, ehkä senkin takia että ikäluokkamme tytöt tällä suunnalla ovat aika pieni ryhmä, joten joukkueista ei tule kovinkaan suuria. Ainoa huono puoli näissä liikuntamuodoissa on se, että kun on käyttänyt paljon isoja lihasryhmiä, on paikat oikeasti TOSI kipeät jos liikkuu niissä määrin kuin minä. Eli ei ihan joka päivä. Saattaa olla silti osittain vauhdittoman viisiloikankin ansiota… Mutta tosiaan jalat, selkä, kädet, vatsalihakset ja niska ihan tolkuttoman kipeät.. Mutta ehkä ne tästä nyt vetreytyvät ennen kuin ne täytyy taas onnistua saamaan totaalisesti jumiin :D.

Tämä viikonloppu vietetäänkin sitten melkein ainoastaan äikän portfoliota kooten ja nglannin kokeeseen lukien. Sama suunnitelma jatkuu koko alku viikon ja samoin portfolion teko kuitenkin hiukan löyhemmällä aikataululla kuin mitä nyt nämä seuraavat neljä päivää (plus tämä ilta).

Olen tässä miettinyt, että mitäs uusia harrastuksia olen aloittamassa. Suunnitteilla on ollut paritanssia ja teatteria. Mutta miietintää on ollut että riittääkö molemmille aika, kun on lisäksi ratsatsus ja nuorisovaltuusto, sekä tietysti koulu siihen päälle. Mutta miikäpä siinä silti. Aikataulusta vaan ja napataan sieltä mistä voidaan. Nyt on kyllä nimittäin laiskottelu näyttelemässä ihan liian suurta osaa tässä elämässä. Joten eiköhän se riitä saamaan aikaa kaikelle, että todella haluan niitä asioita ja aikataulutan viikot kunnolla (riittävän väljästi kumminkin).

Siispä hieman kiireisiä mutta mukavia tunnelmia täällä.

xoxo

Avainsanat: elämä, hevoset, kaverit, kokeet, koulu, minä, nuorisovaltuusto aka nuva, tanssi, teatteri

Uskoisin päässeeni nyt jo aika hyvinylös kuopasta. Minusta tuntuu että olen ollut viime aikoina iloisempi ja pirteämpi, viime päivinä olen myös tuntenut oloni itsevarmemmaksi. Olen kai päässyt sinuiksi itseni ja uusien tilanteiden kanssa.

Minulle tarjottiin hoitohevosta ja nyt minusta tuntuu että ole saanut taas elämäni normaaliin tasapainoon koulun, kavereiden ja tallin välillä. Tälllä hetkellä tuntuu että voisin ehkä jo uskaltaa “päästää irti” vanhasta hoitohevosestani. Vaikka sitä edelleen kaipaan rinnalleni, enkä unohda sen kanssa vietettyjä hetkiä tai kaikkea sitä mitä se minulle opetti ja mitä minä puolestani sille. Mutta uskon voivani nyt siirtyä vihdoin eteenpäin. Kääntää uuden sivun elämässäni…

Tässä hiihtoloman kuluessa olen tajunnut, että olen muuttunut monessakin suhteessa viimeisen vuoden aikana… Muistan, että muutos alkoi siinä vaiheessa kun vanha hoitohevoseni lähti. Se on ollut ehkä osa prosessia jossa pääsen eroon siitä surusta jonka rakkaan hvosen myynti aiheutti. Pukeutumistyylini on muuttunut aika radikaalisti. Käytän vieläkin joskus joitakin samoja vaatteita kuin ennen, mutta hieman eri yhdistemlin ja tavoin. Muutenkin olen kiinnittänyt vuoden kuluessa enemmän huomiota ulkonäkööni. Olen käyttänyt enemmän meikkejä ja olen tehnyt jos jonkin näköisiä kampaus kokeiluja, joitakin outojakin ideoita ponnahtelee aina silloin tällöin mieleeni. Mutta koen myös että olen muuttunut ehkä vahvemmaksi ja itsevaremmaksi ihmiseksi. Olen edelleen ujo, mutta olen silti varmempi itsestäni kuin ennen. Jossakin mielessä muutos voi olla ehkä hieman negatiivinen. Joku saattaa nähdä asian niin, että piiloudun meikin alle, itse kuitenkin koen asiat vain positiivisena, uskallan pukea päälleni sellaisia vaatteita kuin haluan miettimättä mitä muut ajattelevat ja sama koskee meikkaamista ja kampauksia.

On jotenkin todella vapautunut olo. On sellainen olo että pystyn kohtaamaan haasteet koulussakin paremmin. Tämä loma oli kai se toivottu preikki ja itseensä tutustumis hetki jota olen tavallaan kaivannut.

Tässä on muutenkin ollut viimeaikoina todella hauskaa ja olen tajunnut että elämässä on oikeasti todella monia hyviä ja jopa mahtavia asioita, joiden takia kannattaa iloita. Vaikka onkin monia ikäviä asioita, niin on parempi yrittää unohtaa ne ja muistella hyviä hetkiä. Ihan loman alussa lähdettiin nuvan (tai no osan siitä) kanssa tammentilalle ryhmäytymisviikonloppuun. Oli todella hauskaa ja tänään olin parin kaverin kanssa kaupungilla pyörimässä, oli yllättävän kiva nähdä hyviä kavereita taas “pitkästä” aikaa, kun ei nyt viiteen päivään oltu nähty.

Kyllä tästä vuodesta tulee vielä se hyvä vuosi, ainakin peukut pystyyn sen puolesta.

xoxo

Avainsanat: elämä, good moments, hevoset, kaverit, koulu, minä

Nyt ollaan sitten vihdoinkin saatu Suomelle uusi presidentti taas seuraavaksi kuudeksi vuodeksi (ja pääsenkin jo vihdoin itse äänestämään kun sitten seuraavan kerran kuuden vuoden päästä valitaan seuraavaa presidenttiä). Onnittelut nyt sitten Saulille pressan paikasta ja onnittelut Haavistolle ja Vihreille kun pääsivät näinkin pitkälle. Olen itse ihan tyytyväinen tähän tulokseen, minulle olisi kelvannut kumpi tahansa presidentin paikalle (rehellisesti sanoen en olisi ollut varma kumpaa olisin äänestänyt jos olisin jo saanut äänestää).

Näistä vaaleistahan on nyt provosoitu kaiken näköistä. Melkein joka paikassa olen onnistunut kuulemaan keskustelua ihan molempien kiorresten aikana kaikista ehdokkaista. En sano ettenkö olisi itsekin pariin ketaan aloittanut keskustelua ehdokkaistamme *viheltelyä*. Jotenkin vain hupaisaa, kun vasta tässä viimeisten kahden vuoden aikana olen kiinnostunut politiikasta ja tiedän siitä melko paljon (ainakin ikäisekseni) ja nyt sitten jo käydään kiihkeää keskustelua paikassa jos toisessakin ja aina tuntuu löytyvän jotain sanottavaa johonkin. Pistää miettimään että mikä näin yhtäkkiä saa tämän ikäisen niin kiinnostuneeksi politiikasta ja vaikuttamisesta? Liekö se nuorisovaltuusto vai koulumme oppilaskunnanhallituksen ohjaavaopettaja, en tiedä.

Toivotaan nyt sitten vain että Niinistö onnistuu pitämään lupauksensa. Seuraavaksi onkin sitten kunnallisvaalien vuoro.

xoxo

Avainsanat: vaalit

Näin illalla olen taas miettinyt, että mitä minä oikeasti teen siinä vaiheessa kun lukio alkaa olla käytynä? Se pitäisi oikeastaan tietää jo kakkosen alussa, kun siinä vaiheessa pitäisi kai alkaa miettiä mistä aineista ottaa syventäviä kursseja eli toisinsanoen mitä meinaan kirjoittaa. Ja siihen mitä meinaan kirjoittaa vaikuttaa se mihin aion suunnata lukion jälkeen.

Minulla ei ole enää oikein mitään ammatillisia haaveita. Mikään ei oikein tunnu omalta alalta eikä vedä puoleensa. Haaveissani olisi se talli jossakin Saksassa tai Ranskassa tai jossakin vähän “isommassa mestassa”. Mutta sen haaveen olen siltikin yrittänyt kuopata, koska sillä alalla vaadittaisiin jo pääomaa, eikä tuotto ole niinkään varmaa, lisäksi koko hommossa on kiinni ympäri 24h vuorokaudessa, 7 päivää viikossa ja 360 päivää vuodessa…

Toinen “haave” tai edes vähän kiinnostava ala olisi jonkin sortin lakimies, tai tässä tapauksessa nainen, mutta siellä saat lukea todella todella paljon, eikä ehkä ole siltikään varmaa onko ala sittenkään minua varten tai saako alalta työpaikkoja kun koulutukseenkin on aika vaikea päästä…

En sitten tiedä… Kaipa joku minua osaa auttaa tässä tilanteessa vielä…

xoxo

Avainsanat: ammatin valinta, elämä, koulu, minä, tulevaisuus